Parempaa työelämää

 

Työ muuttuu, maailma muuttuu, samoin tulee työelämän rakenteiden ja työttömyysturvan  muuttua sen mukana. Työmarkkinoilla on viime vuosien ajan totuttu olemaan puolustuskannalla, kun on neuvoteltu työehtosopimuksista. Työehtojen parantaminen on tullut vaikeammaksi myös nykyisen oikeistohallituksen toimesta ja sen haluttomuudesta tehdä yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Aktiivimallin kaltaiset tutkitusti toimimattomat työttömyysturvan heikennykset tulisi purkaa ja samalla selvittää mahdollisuutta edelleen lyhentää karenssien pituutta tai poistaa kokonaan työntekijän päättäessä työsopimuksensa. Tämä vaikuttaa suoraan työn hakemiseen. Tämä nopeuttaisi työmarkkinoita ja antaisi myös rohkeutta työntekijälle ottaa vastaan pätkätöitä, jos tätä kerta työnantajapuoli näyttää hakevan.  Kohtuuttomat karenssit eivät motivoi vaan lamaannuttavat ihmisen. Kun hallituspuolueet puhuvat joustavuudesta, niin on kohtuullista myös miettiä joustoja molempiin suuntiin.

Sipilän hallituksen pakkolakipaketeilla peloteltu ay-väki taipui kesällä 2016 solmimaan Kilpailukykysopimuksen, joka aktiivimallin tapaan ei ole ihmeitä tehnyt. Kiky ei ole Suomen taloutta nostanut vaan tämä on laajempi kokonaisuus globaalien markkinoiden ollessa isona tekijänä. Työpaikoilla sen sijaan tätä kilpailukyykytystä saadaan vielä tuskailla, osa ammattiala pidempään kuin toiset. Tulonsiirto työnantajalle työttömyysturva- ja eläkemaksujen siirtämisen kautta työntekijöiden maksettavaksi oli Kikyn tuntuvin kyykytys  julkisen sektorin lomarahojen leikkauksen lisäksi. Nämä tulonsiirrot tuleekin palauttaa ennalleen.

Seuraavan hallituksen tulee ottaa tarkasteluun työajan lyhentäminen ansiotasoa laskematta. Ensin rajatuilla aloilla ja laajentaa kenttää tämän jälkeen tutkitun tiedon perusteella soveltuviin aloihin. Tämä tietenkin haastaa myös työehtosopimusjärjestelmää, mutta tähän tarvitaan motivoitunut hallitus valmistelemaan asiaa kolmikantaisesti, yhdessä työntekijäjärjestöjen kanssa.

Minimipalkasta on käyty paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Keskustelu on osaltaan hyvin subjektiivista eikä asiaan haluta edes paneutua. En näe tätä uhkakuvaa kovin todellisena, että ”minimistä tulee maksimi”, vaan tällä turvataan varsinkin työehtosopimusten ulkopuolelle jäävien työntekijöiden työehtoja. Tätä tulee seuraavan hallituksen valmistella ay-liikkeen kanssa yhteistyössä ja samaan aikaan tulee ottaa agendalle myös alipalkkauksen kriminalisointi.

Tarvitsemme parempaa työelämää, työelämää, jossa työllä tulee toimeen ja joka antaa uskoa tulevaisuuteen.